LAULAVA PERINNELOTTA

Omalla laulupolullani on sotainvalidi-apellani ollut valtavan suuri merkitys. Vuonna 1990, Määhärin tilan nuori emäntä lauloi harrastuksekseen. Eräänä syyspäivänä tokaisi appeni: ”Laitas toi mummin lottapuku päälles ja tule laulamaan Sotainvaliidein juhlaan Kyntäjäntuvalle”. Tietysti tottelin ja siitä tulee 2025 kuluneeksi 35 vuotta.

Ainoaksi lottakeikaksi tuo ei jäänyt, siitä alkoi polku joka jatkuu edelleen. Esiintymisiä on ollut Amerikassa, Kanadassa, Espanjassa, Saksassa, Virossa…

Laulamisen kautta päädyin myös Lottaperinne- ja vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Veteraanityöstä on tullut lähes ”ammatti” ja lottapuvusta ”virkapuku”. Näin totesivat Laivaston soittokunnan pojat aikanaan. Hienoja tilaisuuksia ja upeita kokemuksia ja kohtaamisia on kuluneisiin vuosiin mahtunut, mahtuu edelleen.

Lasten-ja nuorten perinnetyöstä olen kantanut huolta pitkään. Vuonna 2017 esitin Sotaveteraaniliitolle idean lastenlaulukilpailusta. Uusia lastenlauluja jotka kertovat veteraanipolven työstä. Sain vapaat kädet ja kilpailun seurauksena ideoin opetusmateriaalin jonka kautta voidaan pienemmille lapsille kertoa sodasta.

Työryhmään sain Turun Yliopiston opettajiksi valmistuvien viiden hengen ryhmän, upeita nuoria joiden kanssa työstimme kokonaisuuden. Täydellä sydämellä tehdyn työn tuloksena syntyi opetussuunnitelmaakin noudattava ”Sotaveteraani ja minä”, ”Krigsveteranen och jag”.

Sodan-ajan aiheisiin liittyen pidän myös esitelmiä. ”Viihde, sodan selviytymis-strategia” ja ”Lotta, suomalainen monitoiminainen” ovat itselleni niitä rakkaimpia aihepiirejä.